Kontrollikäynti13.10.2014

Vattis kävi kontrolliverikokeessa Oulun Animagissa 13.10. ja hematokriitti oli erinomaisissa lukemissa, 55,49. Hyvin pyyhkii siis ilman lääkkeitäkin :) Seuraava käynti onkin sitten vasta ensi vuoden puolella.

Linkkivinkki

Vihdoinkin kunnolla tietoa IMHAsta suomenkielellä!

Kaisa Ylä-Tuuhosen eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma
Immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia koiralla - kirjallisuuskatsaus 

­

Pissanäytteen tulokset

Vattiksen viime viikkoinen pissanäyte oli puhdas! Hienoa, että struviittikiteet ovat pysyneet pois raakaruokinnalla eikä mitään erikoisruokia tarvita. Eläinlääkärihän määräsi Vattiksen loppuelämän ruoaksi Roayl Canin Urinaryn marraskuussa 2012 eli n. 2,5 kuukautta ennen anemian alkamista. Raakaruokaa Vattis on syönyt kohta vuoden ja tällä tiellä olisi tarkoitus jatkaa :)

Kuulumisia pitkästä aikaa

Edellisestä postauksesta onkin kulunut jo yli kolme kuukautta. Tuo aika on mennyt Vattiksen jalan kuntouttamisessa ja normaalia arkea eläessä. Jalan paketointia kevennettiin lääkärin ohjeiden mukaan ja kaikki sujui normaalisti. Koko toipumisen vaikein vaihe oli siteiden poiston jälkeen, sillä Vattis sai kahden viikon ajan pelkästään kävellä. Melko haastavaa estää koiraa ravaamasta ollenkaan. Vattis kävikin kävelylenkit yksin, jotta sain vahdittua sen askeltamista tarpeeksi hyvin. Lisäksi Vattis olisi halunnut harrastaa sisällä vauhdikkaita painileikkejä poikansa kanssa... Elämä helpottui kummasti, kun kävelyjakso oli ohi ja ravaaminen oli sallittua. Vattis kävi remmiravilenkkejä useamman viikon ajan, sillä minua hirvitti päästää se vapaaksi ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Mieluummin vähän kauemmin remmissä kuin yhtään mitään riskejä. Remmilenkkien pituutta kasvatettiin pikkuhiljaa, jotta kuntokin pitkän liikkumattomuuden jälkeen alkaisi nousta. Ensimmäiset vapaanajuoksemislenkit Vattis kävi yksin, jotta kaverit eivät innostaisi sitä yhtään enempää. Intoa riitti ilman kavereitakin ja välillä otin Vattiksen remmiin. Ensimmäisellä kerralla Vattis ontui vähän ja pysähtyessään lepuutti murtunutta jalkaansa, mutta siihen ontumiset onneksi jäivät. Lopulta Vattis pääsi muiden koiriemme kanssa kirmailemaan ja voi sitä riemun määrää! Sen jälkeen Vattis on käynyt normaalisti muiden koiriemme mukana lenkillä. Viime viikolla Vattis pääsi pariksi minuutiksi pupujahtiin eikä se vaikuttanut mitenkään jalkaan, joten eiköhän sen jo uskalla julistaa olevan täysin parantunut ja kunnossa :)

Jalan lisäksi myös Vattiksen veriarvot ovat erinomaisessa kunnossa! Vattis kävi tänään kontrolliverikokeessa ja hematokriitti oli 53,32. Vattis sai samalla reissulla myös nelosrokotuksen. Rabies-rokotusta eläinlääkäri ei vielä suositellut. Vattis ei käy näyttelyissä, ulkomailla, koirapuistossa yms. ja lisäksi Suomen rabies-tilanne on hyvä, joten rokote päätettiin jättää tässä vaiheessa antamatta. Lääkitystä jatketaan ennallaan vielä kuukauden ajan, jonka jälkeen Imurel jätetään kokonaan pois. Seuraava verikoekontrolli on kuukauden kuluttua lääkityksen lopettamisesta. Pissanäytteen tulokset saan huomenna.

Vattiksen tilanne siis vaikuttaa kaikin puolin erittäin hyvältä :)

Hyviä uutisia tuplaten!

Vattis kävi keskiviikkona Kiimingin Animagissa verikoekontrollissa ja hematokriitti oli huikeat 58,9! "Iloitaan", totesi luottolääkärimmekin ja niinhän me teemme. Lääkitystä vähän harvennettiin. Vattis saa nyt Imurelia kerran viikossa ja seuraava kontrolli on 2-3 kuukauden kuluttua. Eiköhän me mennä jo heti kesäkuun alussa, kun olen niin utelias hct:n kehityksen suhteen :)

 Vattis pötköttelee Animagin sohvalla tuloksia odotellessamme. Kiimingin

Animagi aukaistiin tammikuussa ja kävimme siellä nyt ensimmäisen kerran. 

Sohvat tyyneineen olivat niin ihanat, että mietin onkohan koirilla edes lupaa

tulla niille, mutta eihän whippet nyt voi kovalla lattialla maata... Vattis  

tykkäsi kovasti pehmeistä tyynyistä ja otti pienet torkut :) 

Tänäänkin riitti jännitettävää, sillä nyt oli vuorossa jalan kontrolliröntgen. Sieltäkin tuli hyviä uutisia, sillä lääkärin mukaan "kaikki on paikoillaan ja jatkohoito onnistunut hyvin". Murtuneet kohdat olivat hyvin silloittuneet, mutta eivät vielä täysin kalkkeutuneet, mikä on ihan normaalia tässä vaiheessa toipumista. Kalkkeutumisen parantamiseksi jalan "paketointia" kevennettiin vähän, jotta jalka alkaa saamaan hieman enemmän rasitusta. Kipsilasta heitettiin roskiin ja nyt jalkaa on tukemassa pehmusteiden ja siteiden lisäksi neljä puutikkua, kaksi päällekkäin jalan sisäsyrjällä ja kaksi päällekkäin ulkosyrjällä. Viikon kuluttua puutikut otetaan pois ja sitten jalkaa tukee viikon ajan paksu, pehmeistä materiaaleista tehty tassuside. Sen jälkeen tassuside poistetaan kokonaan ja liikunta aloitetaan pelkästään kävelemällä kaksi viikkoa. Sen jälkeen Vattis saa mennä kytkettynä myös ravia ja vähitellen palata normaaliin elämään. Pitkä toipumisaika siis edelleen vielä edessä, mutta kyllä kovasti helpotti mieltä tämän päiväiset hyvät röntgenuutiset. 

Elämää leikkauksen jälkeen

Vihdoin ja viimein päivitystä Vattiksen kuulumisista… Jalkaleikkauksesta on jo kuusi viikkoa. Leikkaus sujui hyvin ja murtuneiden luiden tueksi laitettiin ”metallitikut”. Leikkaus oli heti aamusta ja kotiuduttuaan Vattis vähän vinkui ja itkeskeli sen päivän ja illan ajan. Seuraavasta päivästä lähtien Vattis on ollut normaali oma itsensä, toki paketissa oleva jalka on vähän hankaloittanut kävelyä. Onneksi Vattis on saanut käyttää jalkaansa kohtuullisesti jo heti leikkauksen jälkeen. Vapaana juokseminen on toki kiellettyä.

Vattis on ollut mitä kiltein ja kärsivällisin potilas. Jalassa on kahdeksan viikon ajan kipsilasta, joka pitää aukaista vähintään viikon välein jalan kunnon tarkistusta ja siteiden vaihtoa varten.  Ensimmäisen kerran paketti aukaistiin viiden päivän jälkeen leikkauksesta Univetissa ja samalla sain opastuksen asiaan. Sen jälkeen operaatio on tehty kotona ja Vattis aina makoilee kiltisti sohvalla sen aikaa.

Vähän on jo alkanut kertyä Vattikselle ylimääräistä virtaa, kun ei ole seitsemään viikkoon päässyt kunnolla lenkille. Kontrolliröntgen on kahden viikon kuluttua ja todella toivon, että luutuminen on ollut normaalia ja kipsilastasta päästäisiin eroon.  Ensi viikolla Vattis menee puolestaan kontrolliverikokeeseen, joten jännitettävää riittää.

Vastustaa vastustaa

Vattis toipui hyvin sterilaatiosta ja pääsimme muutaman kerran koko revohka metsälenkille. Oli ihanaa päästä kunnon lenkeille pakkasten jälkeen. Sekä koirat että ihmiset nauttivat. Tätä iloa ei kauaa kestänyt, sillä Vattis loukkasi jalkansa viime perjantaina. Päästin sen illalla viiden aikoihin takapihalle pissalle. Vattis oli ulkona noin minuutin ajan ja tullessaan takaisin sisälle se ei astunut ollenkaan vasemmalla etujalalla. Tutkin jalkaa, mutta en löytänyt varmuudella kipuilevaa kohtaa. Jalka kuitenkin selvästi aiheutti Vattikselle kipua, joten annoin sille särkylääkettä ja Vattis rupesi nukkumaan. Seitsemän maissa huomasin jalan vähän turvonneen ranteen ja varpaiden välistä. Vattis ei vieläkään astunut jalalla ollenkaan. En tajua, mitä takapihalla on voinut tapahtua, että Vattis sai noin jalkansa loukattua. Soitin päivystävälle eläinlääkärille ja sovimme lähtevämme samantien päivystykseen.

Päivystyksessä Vattiksen jalka kuvattiin: 3. ja 4. metacarpaaliluu oli murtunut. Koska juuri nuo murtuneet luut kantavat eniten painoa, oli päivystävä eläinlääkäri sitä mieltä että vamma saattaa tarvita leikkaushoitoa. Hän suositteli ottamaan yhteyttä ortopedisia leikkauksia tekevään klinikkaan. Vattiksen jalka lastoitettiin ja hoito-ohjeiksi saatiin lepo ja särkylääkkeet aamuin illoin. 

Käsittääkseni vain kolme oululaista klinikkaa tekee ortopedisia leikkauksia eikä vakioklinikkamme kuulu niihin. Niinpä soitinkin lauantaina Univet Ouluun, sillä halusin Vattiksen pääsevän parhaaseen mahdolliseen hoitoon eli Soppelan Esan vastaanotolle. Hoitaja kertoi Esan olevan töissä seuraavan kerran vasta tiistaina, mutta pyysi lähettämään röntgenkuvat Esalle ja katsottuaan kuvat Esa soittaisi minulle.

Lauantaista tiistaihin tuntui olevan ikuisuus. Iltapäivällä Esa soitti ja suositteli leikkausta, koska whippetin luut ovat pitkät ja hennot ja koska murtuneet luut ovat keskimmäiset, painoa kannattelevat luut. Kun kerroin Vattiksen anemiataustasta, hän suositteli ehdottomasti leikkausta. Leikkausaika varattiin torstaille 13.2. klo 8.00.

Enpä olisi uskonut tällaisenkin vastoinkäymisen tulevan Vattiksen kohdalle. Vaikka tässä blogissa oli alunperin tarkoitus kertoa vain Vattiksen anemiasta, niin kirjoittelen tänne myös tulevasta leikkauksesta ja siitä toipumisesta.

Sterilaatio

Vattis leikattiin Oulun Animagissa 21.1. Leikkaus olikin pelkästään sterilaatio, sillä "nisäkasvaimet" hävisivät itsestään pari viikkoa ennen leikkausta. Tarkistin isomman, noin nuppineulanpään kokoisen patin säännöllisesti ja eräänä päivänä en enää löytänyt sitä ollenkaan. Se pienempi patti on niin pieni, että sitä on todella hankala löytää. Leikkauksen suorittanut pieneläinsairauksien erikoislääkäri Sari Haikola kävi kaikki Vattiksen nisät läpi ja löysi ainoastaan sen pikkuriikkisen patin, jota hän ei edes kutsunut patiksi. Haikola sanoi sen isomman patin olleen hormonaalinen muutos eikä hän suositellut tämän pienemmänkään poistamista.

Ennen rauhoitusta Vattikselta otettiin pieni verenkuva ja hematokriitti oli 39,9. Leikkaus sujui hyvin ja siinä käytettiin Ligasure-instrumenttia lyhentämään leikkausaikaa ja vähentämään leikkauksen jälkeistä kipua. Vattiksen kohtu oli ollut hieman normaalia suurempi. Anemian takia Vattis sai antibioottipistoksen leikkauksen jälkeen. Vattis oli jalkeilla jo 15 min kuluttua leikkauspyödältä pääsyn jälkeen ja oli heti reippaana lähdössä kotiin. Illan aikana Vattis pötkötteli sohvalla ja muutaman kerran vähän vaimeasti vinkui. Toipuminen on mennyt tosi hyvin ja leikkaushaava on siisti. Vattis sai viiden päivän ajan Dolox-lääkettä kivunlievitykseen ja vanha tuttu Imurel jatkuu edelleen ennallaan (joka 5. päivä). Remmilenkit jatkuvat ensi tiistaihin asti, mutta sitten on juuri sopivasti ennustettu ilman lauhtuvan ja vain pari pakkasastetta. Jospa sitten pääsisimme koko lauman kanssa takaisin normaaliin metsälenkkeilyarkeen :)  

Kohti leikkausta

Vattiksen lääkäri soitti tänään ja keskustelimme tämän hetkisestä tilanteesta. Vattiksella on valeraskauden aiheuttamaa maidoneritystä, johon lääkäri määräsi seitsemän vuorokauden Galastop-kuurin. Kuurin ansiosta Vattis voidaan sittenkin leikata jo nyt heti alkuvuodesta. Leikkauspäiväksi sovittiin tiistai 21.1. Keskustelimme myös leikkaustavasta. Olisin ollut kiinnostunut leikkauttamaan Vattiksen tähystyksellä, mutta siitä ei katsottu olevan paljoakaan hyötyä kivun vähentämisen ja toipumisen nopeuttamisen kannalta, sillä steriloinnin lisäksi samalla poistetaan nisäkasvaimet. Nyt ei auta muu kuin odottaa vajaa pari viikkoa.