Vattis toipui hyvin sterilaatiosta ja pääsimme muutaman kerran koko revohka metsälenkille. Oli ihanaa päästä kunnon lenkeille pakkasten jälkeen. Sekä koirat että ihmiset nauttivat. Tätä iloa ei kauaa kestänyt, sillä Vattis loukkasi jalkansa viime perjantaina. Päästin sen illalla viiden aikoihin takapihalle pissalle. Vattis oli ulkona noin minuutin ajan ja tullessaan takaisin sisälle se ei astunut ollenkaan vasemmalla etujalalla. Tutkin jalkaa, mutta en löytänyt varmuudella kipuilevaa kohtaa. Jalka kuitenkin selvästi aiheutti Vattikselle kipua, joten annoin sille särkylääkettä ja Vattis rupesi nukkumaan. Seitsemän maissa huomasin jalan vähän turvonneen ranteen ja varpaiden välistä. Vattis ei vieläkään astunut jalalla ollenkaan. En tajua, mitä takapihalla on voinut tapahtua, että Vattis sai noin jalkansa loukattua. Soitin päivystävälle eläinlääkärille ja sovimme lähtevämme samantien päivystykseen.
Päivystyksessä Vattiksen jalka kuvattiin: 3. ja 4. metacarpaaliluu
oli murtunut. Koska juuri nuo murtuneet luut kantavat eniten painoa,
oli päivystävä eläinlääkäri sitä mieltä että vamma saattaa tarvita
leikkaushoitoa. Hän suositteli ottamaan yhteyttä ortopedisia leikkauksia
tekevään klinikkaan. Vattiksen jalka lastoitettiin ja hoito-ohjeiksi
saatiin lepo ja särkylääkkeet aamuin illoin.
Käsittääkseni vain kolme oululaista klinikkaa tekee ortopedisia leikkauksia eikä vakioklinikkamme kuulu niihin. Niinpä soitinkin lauantaina Univet Ouluun, sillä halusin Vattiksen pääsevän parhaaseen mahdolliseen hoitoon eli
Soppelan Esan vastaanotolle. Hoitaja kertoi Esan olevan töissä seuraavan kerran vasta tiistaina, mutta pyysi lähettämään röntgenkuvat Esalle ja katsottuaan kuvat Esa soittaisi minulle.
Lauantaista tiistaihin tuntui olevan ikuisuus. Iltapäivällä Esa soitti ja suositteli leikkausta, koska whippetin luut ovat pitkät ja hennot ja koska murtuneet luut ovat keskimmäiset, painoa kannattelevat luut. Kun kerroin Vattiksen anemiataustasta, hän suositteli ehdottomasti leikkausta. Leikkausaika varattiin torstaille 13.2. klo 8.00.
Enpä olisi uskonut tällaisenkin vastoinkäymisen tulevan Vattiksen kohdalle. Vaikka tässä blogissa oli alunperin tarkoitus kertoa vain Vattiksen anemiasta, niin kirjoittelen tänne myös tulevasta leikkauksesta ja siitä toipumisesta.
