Hiphurraa, viimeinen päivitys!?

Vattis kävi viime viikolla Animagissa kontrollissa ja hyviä uutisia on edelleen kerrottavana. Hematokriitti oli 49%, muutenkin kaikki kunnossa ja kontrolleja ei enää tarvita!

Tämä Vattiksen oma blogi nyt hiljenee ja toivon mukaan tämä jää viimeiseksi päivitykseksi.  Jatkossa Vattiksen kuulumisia voi lukea Hookoplan blogista.

Kontrollikäynti13.10.2014

Vattis kävi kontrolliverikokeessa Oulun Animagissa 13.10. ja hematokriitti oli erinomaisissa lukemissa, 55,49. Hyvin pyyhkii siis ilman lääkkeitäkin :) Seuraava käynti onkin sitten vasta ensi vuoden puolella.

Linkkivinkki

Vihdoinkin kunnolla tietoa IMHAsta suomenkielellä!

Kaisa Ylä-Tuuhosen eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma
Immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia koiralla - kirjallisuuskatsaus 

­

Pissanäytteen tulokset

Vattiksen viime viikkoinen pissanäyte oli puhdas! Hienoa, että struviittikiteet ovat pysyneet pois raakaruokinnalla eikä mitään erikoisruokia tarvita. Eläinlääkärihän määräsi Vattiksen loppuelämän ruoaksi Roayl Canin Urinaryn marraskuussa 2012 eli n. 2,5 kuukautta ennen anemian alkamista. Raakaruokaa Vattis on syönyt kohta vuoden ja tällä tiellä olisi tarkoitus jatkaa :)

Kuulumisia pitkästä aikaa

Edellisestä postauksesta onkin kulunut jo yli kolme kuukautta. Tuo aika on mennyt Vattiksen jalan kuntouttamisessa ja normaalia arkea eläessä. Jalan paketointia kevennettiin lääkärin ohjeiden mukaan ja kaikki sujui normaalisti. Koko toipumisen vaikein vaihe oli siteiden poiston jälkeen, sillä Vattis sai kahden viikon ajan pelkästään kävellä. Melko haastavaa estää koiraa ravaamasta ollenkaan. Vattis kävikin kävelylenkit yksin, jotta sain vahdittua sen askeltamista tarpeeksi hyvin. Lisäksi Vattis olisi halunnut harrastaa sisällä vauhdikkaita painileikkejä poikansa kanssa... Elämä helpottui kummasti, kun kävelyjakso oli ohi ja ravaaminen oli sallittua. Vattis kävi remmiravilenkkejä useamman viikon ajan, sillä minua hirvitti päästää se vapaaksi ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Mieluummin vähän kauemmin remmissä kuin yhtään mitään riskejä. Remmilenkkien pituutta kasvatettiin pikkuhiljaa, jotta kuntokin pitkän liikkumattomuuden jälkeen alkaisi nousta. Ensimmäiset vapaanajuoksemislenkit Vattis kävi yksin, jotta kaverit eivät innostaisi sitä yhtään enempää. Intoa riitti ilman kavereitakin ja välillä otin Vattiksen remmiin. Ensimmäisellä kerralla Vattis ontui vähän ja pysähtyessään lepuutti murtunutta jalkaansa, mutta siihen ontumiset onneksi jäivät. Lopulta Vattis pääsi muiden koiriemme kanssa kirmailemaan ja voi sitä riemun määrää! Sen jälkeen Vattis on käynyt normaalisti muiden koiriemme mukana lenkillä. Viime viikolla Vattis pääsi pariksi minuutiksi pupujahtiin eikä se vaikuttanut mitenkään jalkaan, joten eiköhän sen jo uskalla julistaa olevan täysin parantunut ja kunnossa :)

Jalan lisäksi myös Vattiksen veriarvot ovat erinomaisessa kunnossa! Vattis kävi tänään kontrolliverikokeessa ja hematokriitti oli 53,32. Vattis sai samalla reissulla myös nelosrokotuksen. Rabies-rokotusta eläinlääkäri ei vielä suositellut. Vattis ei käy näyttelyissä, ulkomailla, koirapuistossa yms. ja lisäksi Suomen rabies-tilanne on hyvä, joten rokote päätettiin jättää tässä vaiheessa antamatta. Lääkitystä jatketaan ennallaan vielä kuukauden ajan, jonka jälkeen Imurel jätetään kokonaan pois. Seuraava verikoekontrolli on kuukauden kuluttua lääkityksen lopettamisesta. Pissanäytteen tulokset saan huomenna.

Vattiksen tilanne siis vaikuttaa kaikin puolin erittäin hyvältä :)

Hyviä uutisia tuplaten!

Vattis kävi keskiviikkona Kiimingin Animagissa verikoekontrollissa ja hematokriitti oli huikeat 58,9! "Iloitaan", totesi luottolääkärimmekin ja niinhän me teemme. Lääkitystä vähän harvennettiin. Vattis saa nyt Imurelia kerran viikossa ja seuraava kontrolli on 2-3 kuukauden kuluttua. Eiköhän me mennä jo heti kesäkuun alussa, kun olen niin utelias hct:n kehityksen suhteen :)

 Vattis pötköttelee Animagin sohvalla tuloksia odotellessamme. Kiimingin

Animagi aukaistiin tammikuussa ja kävimme siellä nyt ensimmäisen kerran. 

Sohvat tyyneineen olivat niin ihanat, että mietin onkohan koirilla edes lupaa

tulla niille, mutta eihän whippet nyt voi kovalla lattialla maata... Vattis  

tykkäsi kovasti pehmeistä tyynyistä ja otti pienet torkut :) 

Tänäänkin riitti jännitettävää, sillä nyt oli vuorossa jalan kontrolliröntgen. Sieltäkin tuli hyviä uutisia, sillä lääkärin mukaan "kaikki on paikoillaan ja jatkohoito onnistunut hyvin". Murtuneet kohdat olivat hyvin silloittuneet, mutta eivät vielä täysin kalkkeutuneet, mikä on ihan normaalia tässä vaiheessa toipumista. Kalkkeutumisen parantamiseksi jalan "paketointia" kevennettiin vähän, jotta jalka alkaa saamaan hieman enemmän rasitusta. Kipsilasta heitettiin roskiin ja nyt jalkaa on tukemassa pehmusteiden ja siteiden lisäksi neljä puutikkua, kaksi päällekkäin jalan sisäsyrjällä ja kaksi päällekkäin ulkosyrjällä. Viikon kuluttua puutikut otetaan pois ja sitten jalkaa tukee viikon ajan paksu, pehmeistä materiaaleista tehty tassuside. Sen jälkeen tassuside poistetaan kokonaan ja liikunta aloitetaan pelkästään kävelemällä kaksi viikkoa. Sen jälkeen Vattis saa mennä kytkettynä myös ravia ja vähitellen palata normaaliin elämään. Pitkä toipumisaika siis edelleen vielä edessä, mutta kyllä kovasti helpotti mieltä tämän päiväiset hyvät röntgenuutiset. 

Elämää leikkauksen jälkeen

Vihdoin ja viimein päivitystä Vattiksen kuulumisista… Jalkaleikkauksesta on jo kuusi viikkoa. Leikkaus sujui hyvin ja murtuneiden luiden tueksi laitettiin ”metallitikut”. Leikkaus oli heti aamusta ja kotiuduttuaan Vattis vähän vinkui ja itkeskeli sen päivän ja illan ajan. Seuraavasta päivästä lähtien Vattis on ollut normaali oma itsensä, toki paketissa oleva jalka on vähän hankaloittanut kävelyä. Onneksi Vattis on saanut käyttää jalkaansa kohtuullisesti jo heti leikkauksen jälkeen. Vapaana juokseminen on toki kiellettyä.

Vattis on ollut mitä kiltein ja kärsivällisin potilas. Jalassa on kahdeksan viikon ajan kipsilasta, joka pitää aukaista vähintään viikon välein jalan kunnon tarkistusta ja siteiden vaihtoa varten.  Ensimmäisen kerran paketti aukaistiin viiden päivän jälkeen leikkauksesta Univetissa ja samalla sain opastuksen asiaan. Sen jälkeen operaatio on tehty kotona ja Vattis aina makoilee kiltisti sohvalla sen aikaa.

Vähän on jo alkanut kertyä Vattikselle ylimääräistä virtaa, kun ei ole seitsemään viikkoon päässyt kunnolla lenkille. Kontrolliröntgen on kahden viikon kuluttua ja todella toivon, että luutuminen on ollut normaalia ja kipsilastasta päästäisiin eroon.  Ensi viikolla Vattis menee puolestaan kontrolliverikokeeseen, joten jännitettävää riittää.