Vastustaa vastustaa

Vattis toipui hyvin sterilaatiosta ja pääsimme muutaman kerran koko revohka metsälenkille. Oli ihanaa päästä kunnon lenkeille pakkasten jälkeen. Sekä koirat että ihmiset nauttivat. Tätä iloa ei kauaa kestänyt, sillä Vattis loukkasi jalkansa viime perjantaina. Päästin sen illalla viiden aikoihin takapihalle pissalle. Vattis oli ulkona noin minuutin ajan ja tullessaan takaisin sisälle se ei astunut ollenkaan vasemmalla etujalalla. Tutkin jalkaa, mutta en löytänyt varmuudella kipuilevaa kohtaa. Jalka kuitenkin selvästi aiheutti Vattikselle kipua, joten annoin sille särkylääkettä ja Vattis rupesi nukkumaan. Seitsemän maissa huomasin jalan vähän turvonneen ranteen ja varpaiden välistä. Vattis ei vieläkään astunut jalalla ollenkaan. En tajua, mitä takapihalla on voinut tapahtua, että Vattis sai noin jalkansa loukattua. Soitin päivystävälle eläinlääkärille ja sovimme lähtevämme samantien päivystykseen.

Päivystyksessä Vattiksen jalka kuvattiin: 3. ja 4. metacarpaaliluu oli murtunut. Koska juuri nuo murtuneet luut kantavat eniten painoa, oli päivystävä eläinlääkäri sitä mieltä että vamma saattaa tarvita leikkaushoitoa. Hän suositteli ottamaan yhteyttä ortopedisia leikkauksia tekevään klinikkaan. Vattiksen jalka lastoitettiin ja hoito-ohjeiksi saatiin lepo ja särkylääkkeet aamuin illoin. 

Käsittääkseni vain kolme oululaista klinikkaa tekee ortopedisia leikkauksia eikä vakioklinikkamme kuulu niihin. Niinpä soitinkin lauantaina Univet Ouluun, sillä halusin Vattiksen pääsevän parhaaseen mahdolliseen hoitoon eli Soppelan Esan vastaanotolle. Hoitaja kertoi Esan olevan töissä seuraavan kerran vasta tiistaina, mutta pyysi lähettämään röntgenkuvat Esalle ja katsottuaan kuvat Esa soittaisi minulle.

Lauantaista tiistaihin tuntui olevan ikuisuus. Iltapäivällä Esa soitti ja suositteli leikkausta, koska whippetin luut ovat pitkät ja hennot ja koska murtuneet luut ovat keskimmäiset, painoa kannattelevat luut. Kun kerroin Vattiksen anemiataustasta, hän suositteli ehdottomasti leikkausta. Leikkausaika varattiin torstaille 13.2. klo 8.00.

Enpä olisi uskonut tällaisenkin vastoinkäymisen tulevan Vattiksen kohdalle. Vaikka tässä blogissa oli alunperin tarkoitus kertoa vain Vattiksen anemiasta, niin kirjoittelen tänne myös tulevasta leikkauksesta ja siitä toipumisesta.

Sterilaatio

Vattis leikattiin Oulun Animagissa 21.1. Leikkaus olikin pelkästään sterilaatio, sillä "nisäkasvaimet" hävisivät itsestään pari viikkoa ennen leikkausta. Tarkistin isomman, noin nuppineulanpään kokoisen patin säännöllisesti ja eräänä päivänä en enää löytänyt sitä ollenkaan. Se pienempi patti on niin pieni, että sitä on todella hankala löytää. Leikkauksen suorittanut pieneläinsairauksien erikoislääkäri Sari Haikola kävi kaikki Vattiksen nisät läpi ja löysi ainoastaan sen pikkuriikkisen patin, jota hän ei edes kutsunut patiksi. Haikola sanoi sen isomman patin olleen hormonaalinen muutos eikä hän suositellut tämän pienemmänkään poistamista.

Ennen rauhoitusta Vattikselta otettiin pieni verenkuva ja hematokriitti oli 39,9. Leikkaus sujui hyvin ja siinä käytettiin Ligasure-instrumenttia lyhentämään leikkausaikaa ja vähentämään leikkauksen jälkeistä kipua. Vattiksen kohtu oli ollut hieman normaalia suurempi. Anemian takia Vattis sai antibioottipistoksen leikkauksen jälkeen. Vattis oli jalkeilla jo 15 min kuluttua leikkauspyödältä pääsyn jälkeen ja oli heti reippaana lähdössä kotiin. Illan aikana Vattis pötkötteli sohvalla ja muutaman kerran vähän vaimeasti vinkui. Toipuminen on mennyt tosi hyvin ja leikkaushaava on siisti. Vattis sai viiden päivän ajan Dolox-lääkettä kivunlievitykseen ja vanha tuttu Imurel jatkuu edelleen ennallaan (joka 5. päivä). Remmilenkit jatkuvat ensi tiistaihin asti, mutta sitten on juuri sopivasti ennustettu ilman lauhtuvan ja vain pari pakkasastetta. Jospa sitten pääsisimme koko lauman kanssa takaisin normaaliin metsälenkkeilyarkeen :)  

Kohti leikkausta

Vattiksen lääkäri soitti tänään ja keskustelimme tämän hetkisestä tilanteesta. Vattiksella on valeraskauden aiheuttamaa maidoneritystä, johon lääkäri määräsi seitsemän vuorokauden Galastop-kuurin. Kuurin ansiosta Vattis voidaan sittenkin leikata jo nyt heti alkuvuodesta. Leikkauspäiväksi sovittiin tiistai 21.1. Keskustelimme myös leikkaustavasta. Olisin ollut kiinnostunut leikkauttamaan Vattiksen tähystyksellä, mutta siitä ei katsottu olevan paljoakaan hyötyä kivun vähentämisen ja toipumisen nopeuttamisen kannalta, sillä steriloinnin lisäksi samalla poistetaan nisäkasvaimet. Nyt ei auta muu kuin odottaa vajaa pari viikkoa. 

Joulukuun kuulumisia

Vattis kävi taas kontrollissa Animagissa keskiviikkona 11.12. Kuvittelin saavani hyviä uutisia, joista voisin kertoa seuraavana viikonloppuna Helsingissä Voittaja-näyttelyissä kaikille Vattiksen kuulumisista kiinnostuneille. Toisin kävi. Hematokriitti oli laskenut hieman (47,06), mutta edelleen se on ihan hyvä/tyydyttävä arvo vinttikoiralle. Huono uutinen oli Vattiksen saama nisäkasvaindiagnoosi. Odotellessa pääsyä hoitajalle silittelin Vattista ja sormiini osui pieni patti nisän vieressä. Hoitaja katsoi pattia ja onneksi myös yksi eläinlääkäri ehti sitä vilkaisemaan. Lääkäri vahvisti epäilyni ja löysi vielä toisenkin pienenpienen patin. Vattiksen oma eläinlääkäri soitti seuraavalla viikolla ja suositteli lääkityksestä huolimatta Vattiksen leikkaamista (kasvaimet ja sterilisaatio) heti alkuvuodesta, jos ei tule valeraskausoireita. Tällä hetkellä kuitenkin vaikuttaa siltä, että leikkausta joudutaan lykkäämään. Lääkitys jatkuu ennallaan, Imurel 25 mg joka viides päivä. Tämän kontrollikäynnin paras uutinen oli puhdas pissanäyte, ei struviittikiteitä!

En ole paljoa kirjoittanut tähän blogiin Vattiksen sairastumiseen liittyvistä omista tuntemuksistani. Tämä vuosi on todellakin ollut koirien osalta erittäin tunteikas. Vattiksen sairastuminen oli luonnollisesti suuri järkytys, mutta onneksi kaikki on mennyt anemian osalta paljon paremmin kuin mitä uskalsin helmikuussa odottaa. Nisäkasvaindiagnoosi veti mielen matalaksi ja kauan odotettu Messarin reissukaan ei kauheasti silloin kiinnostanut. Herkko Vattiksenpojan hieno menestys lauantain näyttelyssä tuntui niin uskomattoman hyvältä kaikkien vastoinkäymisten jälkeen ja nosti koko vuoden tunteet pintaan. En tiedä itkinkö surusta vai ilosta, ehkä siinä purkautui kaikki mahdolliset tunteet.

Toivottavasti vuosi 2014 on Vattikselle parempi vuosi ja se saa elää vinttikoiran arvoista elämää vielä pitkään.

Hyviä uutisia

Vattis kävi viime keskiviikkona Animagissa hoitajan vastaanotolla kontrolliverikokeessa ja perjantaina sain tietää tulokset. Hematokriitti oli 50,04! Imurelin määrää laskettiin jälkeen: joka viides päivä 25 mg. Jos Vattiksen vointi jatkuu yhtä hyvänä kuin tähänkin asti, seuraava kontrolli on vasta kahden kuukauden kuluttua.

Vattiksen vointi on siis edelleen ihan normaali. Juoksu alkoi 12.10. ja Vattis on nyt juoksuevakossa äitini luona, ettei vaan pääse vahinkoa Herkon kanssa tapahtumaan.Vattiksen sterilointi ei nyt onnistunut ennen juoksua lääkityksen takia, mutta toivottavasti lääkkeistä päästään eroon ennen seuraavaa juoksua ja sterilointi pystytään tekemään. Imhan sairastaneille narttukoirille suositellaan kohdun ja munasarjojen poistoa, joka vähentää uudelleen sairastumisen riskiä hormonaalisten vaihteluiden jäädessä pois.


Royal Caninista raakaruokintaan

Mainitsin edellisessä postauksessa, että Vattiksen ruokinta on täysin muuttunut omasta halustani. Vattis on koko ikänsä syönyt nappuloita. Tiineysultran yhteydessä toukokuussa 2012 eläinlääkäri huomasi Vattiksen virtsarakossa olevan sakkaa. Virtsanäytteen tutkimisen jälkeen Vattiksella todettiin olevan struviittikiteitä. Tiineyden ja tulevan imetyksen takia Vattista ei voinut vaihtaa erikoisruokavaliolle vaan se söi Eukanuban penturuoan lisäksi Urinaid-tabletteja. Vierotuksen jälkeen virtsanäyte tutkittiin uudelleen ja kiteitä oli edelleen. Kuukauden kuuri Hill's Prescription Diet™ Canine c/d -ruokaa ei auttanut kiteisiin, joten ruoaksi vaihdettiin marraskuussa 2012 Royal Canin Urinary S/O. Se tehosi kiteisiin ja eläinlääkäri määräsi sen Vattiksen loppuelämän ruoaksi. Kun Vattiksen anemiaa alettiin viime helmikuussa tutkia, kysyin varsinkin ensimmäisellä käymällämme eläinlääkäriasemalla, onko tuo ruoka paras mahdollinen Vattikselle tässä tilanteessa. "Ei sitä nyt kannata alkaa vaihtaa", oli vastaus. Tämä ruoka-asia pyöri usein mielessäni ja lopulta päätin kokeilla Vattikselle raakaruokintaa. Luin ja etsin raakaruokinnasta mahdollisimman paljon tietoa. Koin kuitenkin tarvitsevani asiantuntijan neuvoja, jotta osaisin tehdä Vattikselle sopivaa ruokaa.

Kävin Vattiksen kanssa eräässä oululaisessa eläinalan erikoisliikkeessä, joka mainosti antavansa ravitsemusneuvontaa. He neuvoivat ruokkimaan Vattista puurosta, kasviksista, vihanneksista, marjoista ja kypsennetystä lihasta koostuvalla seoksella. Anemian takia ruokaan neuvottiin lisäämään viittä eri lisäainetta. Yhden ison ruokasatsin ehdin Vattikselle keittää ja syöttää, kun minusta alkoi tuntua, ettei sellainen ruokavalio oikein vastaa käsitystäni raakaruoasta. Halusin saada toisenkin asiantuntijan mielipiteen, millainen ruoka olisi Vattikselle parasta tässä tilanteessa. Lähetin sähköpostia Malin Ekblomille ja sain häneltä hyvät perustiedot raakaruokinnasta ja kuinka raakaruokinnan aloituksessa kannattaa edetä. Sovimme Malinin kanssa puhelinneuvonta-ajan, jotta voisimme keskustella tarkemmin Vattiksen ruokinnasta. Ennen tätä kävin vielä kavereideni luona seuraamassa heidän tapaansa raakaruokkia whippetejänsä. Kiitokset vielä tätäkin kautta Anulle ja Tonille neuvoista ja hyödyllisistä käytännön vinkeistä! Sain puhuttua puhelimessa Malinin kanssa tarkkaan Vattiksen ruokinnan läpi ja sain vastaukset kaikkiin minua mietityttäneisiin kysymyksiin. Isot kiitokset Malinille avusta Vattiksen ruokinnan kanssa!

Vattis on siis ollut raakaruokinnalla elokuun puolesta välistä saakka. Vattiksen ruokavalio koostuu eri lihoista, sisäelimistä, nauhan mahasta, kalasta, kasviksista, marjoista ja luista. Lisäksi Vattis saa nokkosta/merilevää, vaihdellen eri öljyjä, ja c-vitamiinia struviittikiteiden ehkäisyyn. Vattis on aina ollut hyvä syömään ja raakaruokakin maistuu erittäin hyvin. Olen ollut tyytyväinen ruokavalion muutokseen. Olisi mielenkiintoista tietää, onko raakaruokinnalla ollut vaikutusta kohonneeseen hematokriittiin ja jos on, niin kuinka paljon.

Imurel vähenee, arvot paranee

Vattis kävi viime perjantaina kuukauden tauon jälkeen kontrollissa. Hematokriitti oli 44,06 % eli korkeimmillaan mitä se on nyt sairastamisen aikana ollut. Imurelin määrää lasketaan edelleen. Nyt Vattis saa sitä kaksi kertaa viikossa 25 mg. Seuraava kontrolli on 4-6 viikon päästä. Jos Vattiksen vointi säilyy hyvänä, aika verikoetta varten varataan hoitajalle ja lääkäri soittaa tuloksista ja mahdollisista lääkemuutoksista myöhemmin.

Vattiksen vointi on edelleen ihan normaali. En enää paljoa mieti Vattiksen sairautta ja välillä koko asia unohtuu. Vattiksen ulkoisesta olemuksesta ei uskoisi sen olevan sairas. Vattiksen ruokinta on omasta halustani muuttunut täysin viimeisen kuukauden aikana. Kirjoitan siitä myöhemmin oman postauksen.

Kontrollikäynti 6.8.2013

Eilen oli taas kontrollikäynnin aika. Hematokriitti oli vähän noussut, 42,6 %. Lääkitystä ei nyt muutettu ollenkaan eli Imurelia annetaan edelleen joka toinen ilta ja kortisonia ei ollenkaan. Jos Vattiksen vointi säilyy hyvänä, seuraava kontrolli on vasta kuukauden kuluttua.

Vattiksen vointi on siis edelleen hyvä. Vattis, Honda ja Herkko pääsivät eilen tapaamaan Vattiksen veljenpoikaa Novaa. Vattis innostui taas uimisesta ja kävi monta kertaa hakemassa lelua vedestä. Tänään kaikki koiramme olivat mukanani juoksulenkillä metsässä eikä ajoittainen tihkusade hidastanut vauhtia. Vattis siis elää täysin normaalia vinttikoiran elämää sairaudestaan huolimatta.



Uimamaisterit Vattis ja Honda

(kuva: Tuuli Yliharju)